Kirjoitan messarista näin päivä kerrallaan, sillä viikonloppu oli niin pitkä, ettei mielenkiinto riitä jokaiseen erikseen...
Perjantai:
Dunaszigeti Hajnal White Lily, "Zumba" ERI3
Tiny Tunes Baloo, "Bosse" ERI1 SA NUK1 PU1 VSP SERT CACIB HeW-13
Junior handlerissä Mantan kanssa kahdeksan parhaan joukkoon, reilusta neljästäkymmenestä handleristä!!! Niin ylpeä, niin itsestä kuin koiristakin!
Bosse:
Ehdin juuri kehuskella, kuinka kauniisti Bosse menee kaikkien kanssa. Kehässä... Se etsi katseellaan koko ajan äitiä. Liikkeissä se teki ylimääräisiä kiepahduksia, pomppuja... Tuomari palkitsi sen, koska oli temperamenttisempi kuin toinen. Mutta ongelmana edelleen se kirsun vaalea pigmentti... Arvostelussa oli myös "excellent handling" Mikä miellytti minua kovasti. Tuomari oli kotoisin Italiasta.
Zumba:
Koiruus meni taas kerran loistavasti. Yksilöarvostelun jälkeen, se sai hassun hepulin & pyöri sinne tänne. Sekopäitä molemmat! Seisotus oli taas vapaana, onnistui myöskin hienosti. Arvostelussa oli myös taas "excellent handling"
 |
| © Hanna-Maria K. Kuvasta tuli ihan hassu lisäysvaiheessa. Alkuperäinen paljon parempi laatuinen... |
Manta:
Kehään meno jännitti ihan hirveästi. Yritin pitää mieleni kasassa. Lähdin kolmannessa ryhmässä, ensimmäisenä. Tykkäsin, sillä haluan yleensä näyttävän sisääntulon, pidän niistä. Etenkin nyt kun oli iso kehä, kauniilla & ns. ammattimaisilla valaistuksilla. Suurin hämmästys kuitenkin oli, kun Manta ei mennytkään remminmitan edellä! Se meni vain pikkuisen edellä, mutta toisaalta sain sen siten paremmin hallittua, jotta pystyisin keskittymään itseeni & tekemiseeni paremmin. Kun vihdoin pääsin paikalleni (kehä oli todella iso) niin laitoin Mantan seisomaan mahdollisimman nopeasti. Tuomari oli vielä katsomassa kehään tulijoita, mutta tiesin että siihen ei menisi kauaa. Pian tuomari pyysi kerran ympäri, & sysäsin vain sekunnin tai pari remmin kanssa, ja se oli sitten menoa! Muistan vain, että meinasin juosta kameraa päin... Yksilöarvostelu meni hyvin, kunnes... Remmiä kerätessäni, tuomaria kuunnellessani, tiputin remmin. Hämmästyin mutta nostin remmin, ja ajattelin, että nyt en pääse edes jatkoon... Sitten edes takaisin, & kiitos.
TOP20 Eli ensimmäinen kerta, kun pääsin jatkoon:
Tulin viimeisenä, sillä meinasin myöhästyä koko systeemistä, syystä tai toisesta, en enää muistakkaan. Siellä sujui hyvin. Tuomari otti kahdessa osassa ympäri. Vielä viimeiset seisotukset, ja tuomari valitsi kahdeksan parasta. Olin niiden joukossa!!
TOP8 Toinen kerta kun pääsin jatkoon:
Tuomari pyysi koko porukkaa ympäri. Sitten jälleen seisottamaan, ja sitten tuomari pyysi edes takaisin kaikkia, vuorotellen. En edes muista, jäinkö tuomarin ja koiran väliin. Voi olla että vaihdoin kättä, en muista. Se oli hetki, jolloin ei miettinyt mitään sellaista. Yllätyksekseni, tuomari vaihdatti koiria. Sain pienen ja ihanan pystykorva Helmin, klaini tai mitteli. Helmi asetteli itsensä todella kivasti, ja muistin valmennusviikonlopulta pieniä kikkoja pystykorvista. Tosin, olin kahden vaiheilla, pidänkö remmiä löysällä myös liikkeissä. Vieressä näette lopputuloksen, joka on omasta mielestäni varma vierailla koirilla (kireä remmi siis).TOP8 Toinen kerta kun pääsin jatkoon:
Ikimuistoinen viikonloppu! Elämäni ensimmäinen messari. Olen yllättynyt, monella eri tapaa. Kirjoitan jokaisesta messarin päivästä erikseen. Joulu pitää tällaisen "ikuinen tonttu" ihmisen kiireisenä. Pitäisi ottaa koiristakin joulukuvat... Hohhoijaa...
Viereinen kuva, © Hanna, taas.
Ja jotta tämä homma ei menisi ihan överiksi, kuva myös Bossen ROP- kehästä:
Kamerani laatu on rakas. Pitäisiköhän tehdä myös uudenvuoden lupaus, ja opetella seisottamaan Bosse? uiva kastike... ROP-Keira, VSP-Bosse, Onnea Susanna, sekä kasvattaja Marjut, kennel Luminosa!!!
Onnea myös Hanna, joka pääsi TOP30 bichon Leonan kanssa. Hienosta suorituksesta onnittelut myös Emmalle, ensi vuonna jatketaan, eikös? Onnittelut myös Ada! ja muut, jotka tätä tekstiä kirjoittaessani unohdan... yllätys.
