Varmasti moni on huomannut, että bolognese ei löydy ihan jokaisesta kodista. Jep, bolognese on harvinainen rotu, jokseenkin nyttemmin yleistynyt. Vuonna 2012 niitä rekisteröitiin "vain" 107, joista veikkaisin että suhteessa rekisteröityihin pentuihin, suurin osa on varmasti ulkomailta. En tiedä kuinka yleinenvalinta on ottaa bolognese Unkarista, mutta olen ollut erittäin tyytyväinen Unkarilaisiin kasvattajiin. Pysyn kuitenkin vanhassa aiheessa, rekisteröinnissä. Kaiken kaikkiaan bologneseja on rekisteröity 1 235. Viimeisen pentue on syntynyt tämän kirjoituksen aikana katsastetun tiedon mukaan kesäkuun alussa! Vertasin bolognesea "sisarrotuun" bichon friséen, koiraan, johon bolognese yleensä sekoitetaan (nimim. trimmaamaton-bichon). Bichoneja rekisteröitiin vuonna 2012, 580 kappaletta ja yhteensä rekisteröintejä on 13 090.
En tosin tiedä millä kannalla muut ovat, mutta bolognesen määrä on selvästi kasvussa. Näyttelyissä sen parhaiten huomaa. Pori KV, 10 ilmoitettua bolognesea. Huhhuh, tuosta määrästä sai haukkoa henkeään, vaikka rotua on ollut Suomessa "jo" vuodesta 1989 lähtien.
En kuitenkaan tullut tylsistyttämään teksteilläni.
Vaikka rotumääritelmä puhuisi luonteen puolesta rauhallisesta koirasta tolkuttomiin, en välttämättä puhuisi niinkään rauhallisista yksilöistä. Kyllä ne rauhoittua osaavat. Mutta tuon sanan ymmärtää tässä kohtaa väärin.
Tässä mukaan tulee jälleen omat mielipiteeni. Bolognesen kuuluisi minun ja rotumääritelmänkin mukaan olla siro, pieni ja tiivis.
Siro, Pieni ja Tiivis, eli Zumba. Tosin, luonneosuus ei kuvaa tätä koiraa pääpiirteittäin. Zumba on iloinen, huumorintajuinen ja hauska tyyppi, jolla on pomppuvoimaa ja energiaa.
Koirasta ollaan yleensä neljää mieltä, pääasiassa: Tuomarin, omistajan, rotumääritelmän sekä muiden mielipiteet. Se mikä yleisesti ottaen ratkaisee, riippuu omistajasta itsestään. Joskus tuomarin ja rotumääritelmän sanoitukset eivät oikeastaan kohtaa toisiaan... Tämän olen usein huomannut. Kuvitellaanpas tilanne, olet juuri hankkinut koiranpennun, ja haluat tietää onko se tulevaisuuden stara, vai tulevaisuuden sohvaperuna. Lopputuloksena päädyt perehtymään rotumääritelmään, vaihe ja osio kerrallaan, ja voit todeta a) koirasi on perfect b) tästä ei ikinä tule mitään. Molemmissa tapauksessa ainakin minä varmistelisin vielä muilta (mennään kuitenkin vasta toista mielipideosiota) ja heiltä tulee vaihtelevia kommentteja. Monen mielestä jos koirasi on a) se on silti ruma ja kamala ja kaikkea siltä väliltä. Jos taas b) voi jessus kun teidän pieni Lumipallo on niin lutunen jne. Joten, kuskatkaa pari kertaa näyttelyissä. Koirallasi on varmasti jotain hyviä puolia, jotka toimivat erilaisilla tuomareilla. Monet tuomarit arvostelevat liikkeiden perusteella, joten jos koirallasi on lihakset ja liikkeet kunnossa (liikkeistä: oikea tempo/vauhti, hirttämällä(älkää kuvitelko väärin) vai hihna löysällä tms.) Niin kuskaa koiraasi pääasiassa enemmän-liikkeitä-arvosteleville-tuomareille. Tee liikkeistä mahdollisimman. Jos nyt kuitenkin "vahingossa" ilmoitit "huonoliikkeisen" koirasi tuomarille, joka laatuarvosana ratkaisee enemmäin liikkeiden kuin rakenteen perusteella, tee liikkeistä "pienet". Älä siis välttämättä käytä täydellisesti koko kehää. Käytä sitä luovasti. Okei, okei, eksyin aiheesta, nämä ovat ehkä enemmän handlervinkkejä. Pidän turpani kiinni.
Jos nyt kuitenkin pääsisin otsikon kysymykseen: Miksi?
Monet voisivat tähän vastata puolestani: "Helppoa! Suomessa on boloja niin vähän, että niiden kanssa on näyttelyissä helppo menestyä ja hakea tuloksia!"
Onhan asia näin. Mutta emme tosin ajatelleet sitä, Beltsun saavuttua kotiimme. Oikeastaan, koko juttu on vieläkin hämäränpeitossa.
Bolognese on iloinen, ehkä vieraille sulkeutuva rotu. Avoimen aussin jälkeen, joka hyppää joka ainoan vastaan tulevan syliin, jonka mielestä kaikki tässä universumissa on häntä varten (enkä nyt tarkoita Fixua) ja joka ei ole kaikkien koirien mieleen, pidättyväinen koira on suorastaan ihana. Ei koiran tarvitse mennä putsaamaan tuomarin naamaa onnesta sokeana nähdessään ihmisen tässä maailmassa juuri häntä varten, juuri tässä paikassa ja sattumoisin juuri tähän aikaan!
Bolognese ei tosin ole ehkä kuitenkaan arka. Mielestäni ennemmin pidättyväinen sopii tähän rotuun enemmän. No joo, Bosse taitaa tykätä kaikista, mutta on se aikas paljon meidän äitin mussukkalässykkä. Ja Hupsu, kyllähän se rapsutuksista tykkää, mutta se taas on se mun vaavi.
Kysykää. Mä vastaan parhaalla näkemykselläni. Ja kannattaa muistaa, että rotumääritelmä ei kerro koirasta kaikkea. Siinä jätetään asioita "huomaamatta", asioita jotka voi ratkaista kaiken.
Jos nyt kuitenkin pääsisin otsikon kysymykseen: Miksi?
Monet voisivat tähän vastata puolestani: "Helppoa! Suomessa on boloja niin vähän, että niiden kanssa on näyttelyissä helppo menestyä ja hakea tuloksia!"
Onhan asia näin. Mutta emme tosin ajatelleet sitä, Beltsun saavuttua kotiimme. Oikeastaan, koko juttu on vieläkin hämäränpeitossa.
Bolognese on iloinen, ehkä vieraille sulkeutuva rotu. Avoimen aussin jälkeen, joka hyppää joka ainoan vastaan tulevan syliin, jonka mielestä kaikki tässä universumissa on häntä varten (enkä nyt tarkoita Fixua) ja joka ei ole kaikkien koirien mieleen, pidättyväinen koira on suorastaan ihana. Ei koiran tarvitse mennä putsaamaan tuomarin naamaa onnesta sokeana nähdessään ihmisen tässä maailmassa juuri häntä varten, juuri tässä paikassa ja sattumoisin juuri tähän aikaan!
Bolognese ei tosin ole ehkä kuitenkaan arka. Mielestäni ennemmin pidättyväinen sopii tähän rotuun enemmän. No joo, Bosse taitaa tykätä kaikista, mutta on se aikas paljon meidän äitin mussukkalässykkä. Ja Hupsu, kyllähän se rapsutuksista tykkää, mutta se taas on se mun vaavi.
Kysykää. Mä vastaan parhaalla näkemykselläni. Ja kannattaa muistaa, että rotumääritelmä ei kerro koirasta kaikkea. Siinä jätetään asioita "huomaamatta", asioita jotka voi ratkaista kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti