~Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?~

Ennen kun vastaan otsikon kysymykseen, saanen esittää yhden kuvan, Joensuusta. Koiranani oli siis

© Jonna Puhakka, Kiitos kuvasta!!

mäyrisnarttu Selma, joka esiintyi hienosti. Aijempaa kokemusta mäyriksistä mulla ei taida olla muuta kuin harjoitusmielessä, mutta joo, kun kerran koiran löysin, tulin enemmän kuin tyytyväisenä takaisin Joensuusta. Viides sija oli hieno saavutus, kun en "pitkään aikaan" ole "kunnolla" sijoittunut. Viides sija toi jälleen toivoa, että ehkä mua voi handleriksi kutsua.

  Molemmilla päivillä mulla oli koira, jonka kanssa jouduin menemään polvilleni. Mulla on ihan äärettömän kipeät polvet, kun jouduin laittamaan herkän nahkani inhottavalle ja terävälle ja märälle hiekalle. Reippaasti punoittivatkin loppu päivän, ja hieman seuraavaakin. Joten, kuvassa mun asento on outo, koska kärsin sitä kipua mielessäni. Muistan tarkalleen kaikki mun ajatukset tuolla hetkellä, ja ne taisivat olla joka kerta: Kerran me vaan eletään.
  Ja niinhän se oikeastaan meneekin. Kerran eletään, kaikkea on kokeiltava, koettava ja mietittävä. Kokeile, niin tiedät, kannattaako vai ei.
  Unelmoiminen kannattaa. Yksi kaukaisista unelmistani on voittaa oikeat SM- kisat, ei siis nuorten SM- kisat. No joo, nuorten suomenmestaruus olisi kieltämättä hienoa. Ei, erinomaista. Kyllä, täydellistä!

  Kun tämän vuoden SM- kisoissa selvisi tuo pronssipaikka, olin tyytyväinen. Olin niin iloinen, onnellinen ja tuli olo, että ehkä tuo SM- kisa voitto ei ole hullumpi unelma/tavoite. Siihen on tehtävä paljon töitä, siihen täytyy käyttää aikaa, rahaa ja ajatusta, se vaatii voimia.

  En haluu koirankouluttamisesta pakkopullaa. Nyt ite tavoittelen että kouluttaisin omia koiria, pieniä pätkiä, jotta koirat/minä ei/en kyllästy.

  Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Muutakin kuin lisää ikää ja harmaita hiuksia, väheneviä hampaita ja paljon ryppyjä. Ehkä kaikki voi päätellä, että mulla tulevaisuus tuo tullessaan lisää hevosia ja koiria. Ehkä näin. Mutta ehkä tällainen koiramäärä ei ole mun koiramääräni. En tiiä jaksanko sellaista sitten yksin. Hevosten puolelta, mietin pitkään että musta tulee hevostenkasvattjaa. Ei, ei, ei. No joo, ehkä mä haluan tehdä mun hevosille varsoja, ehkä ehkä ja ehkä. Mut en halua siitä päätyötä. Mä oon miettinyt yksityistallia. En tiiä siitä viel mitään, miten sitä ylläpidetään tms. Mutta ehkä semmonen 10 tai 20 hevosen yksityistalli olis kiva. Ja tietty maneesi ja kenttä. Maastovihaajana tykkäisin myös maastoesteistä.

  Mitä haaveita mulla on kasvattajana? No joo, rodut on ehkä viel hakusessa, hiukan joo. Ajattelin näin, että jos äiti suostuu niin luultavasti laitan puoliksi nimiini Lovely Lionin, ja sen lisäksi toisen kennelin. Haluun kasvattaa sakemanneja, enkä halua, että mun ekan sakupentueen nimet alkaa Lovely Lion nimellä. Mutta joo, Lovely Lion nimen alle haluaisin, että löwchenit palaavat jälleen. Bologneset jatkaa. En usko bichoneiden tulevan kuvioihin. Liian... ylimenevä koira ehkä? Tai en tiedä... Ehkä ei kuitenkaan. Trimmaaminen ei taida olla ehkä se mun juttuni. No entä maltankoira? En varmaan jaksa turkinhoitoa-

En siis halua kaikkia näitä rotuja itselleni 5x 99999. Ehkä 1-2 omaa kappaletta per yksi seurakoirarotu. Enkä haluu koiria miljoonaa muutenkaan