
Hevoset
Ensimmäinen ponini oli shettisruuna Iiro, joka on ollut alunperin siskoni, Katin ensimmäinen poni.
Iiro on asustanut kotitilalla, Lintukulmalla, noin14- vuotta. Tullessaan "meille" (minähän en silloin ollut vielä syntynyt) Iiro oli ori. Nyt se asustaa Katilla, Katin tytön Ronjan hoidokkina ja ruohonleikkurina, suomenruunan Akun kaverina.
Tällä hetkellä kotona asustaa kolme hevosta, tinker tamma Glenny, äitini luottoratsu, joka on toiminut myös vammaisratsuna. Sekä Depla, Tanskassa syntynyt kirjava islanninhevonen, joka saapui meille vuonna 2007, yhdessä: nykyisin 6- vuotiaan Sannin kanssa. Sanni oli siis ihan varsa meille tullessaan. Tällä hetkellä pyrin ratsastamaan edes suht säännöllisesti koulua Deplalla.
Tällä hetkellä kotona asustaa kolme hevosta, tinker tamma Glenny, äitini luottoratsu, joka on toiminut myös vammaisratsuna. Sekä Depla, Tanskassa syntynyt kirjava islanninhevonen, joka saapui meille vuonna 2007, yhdessä: nykyisin 6- vuotiaan Sannin kanssa. Sanni oli siis ihan varsa meille tullessaan. Tällä hetkellä pyrin ratsastamaan edes suht säännöllisesti koulua Deplalla.

kyllä vielä joskus, sormia napsuttelemalla.
Tänä päivänä voin sanoa, että olen Sannilla mennyt jo tölttiä ja passiakin, käyntiä ja laukkaa. Tosin käynti-Passi/töltti siirtymiset ovat aika epämääräiset, mutta kuitenkin. Ravia poni kyllä osaa mennä, itse en ole vielä tarpeeksi kehittynyt ratsastamaan eri askellajia "sormia napsuttelemalla". Ehkä joskus. Ei, Koirat
Blogin ns. pääaihe on kennelimme, Lovely Lion. Monesti koirat ovat olleet sijalla kaksi, hevosten rinnalla.

Vuonna 2012 nousin kakkosiin Minin kanssa. Saimme ensimmäisen nollan, ja olisikohan pari kuukautta ollut välissä seuraaviin kahteen. Tampereella sain viimeiset nollat. Muistan ikuisesti sen illan, kun kysyin, että saanko tuon harmaan nartun saksanpaimenkoirapentueesta, joka meillä silloin oli, jos nousisin seuraavan päivän kisoissa jollain koiralla kakkosiin? Äiti lupasi. Ihan oikeasti lupasi, niillä sanoilla, joista tiesin, että tämä pitäisi paikkansa. Seuraava päivä tuli.

Taisin itkeä ja nauraa samaan aikaan, niin kuin myös äiti. Toistin moneen kertaan, "mä saan sen pennun, mä saan sen!" ihan varmana kaikesta. Mutta ei. ei pentua. Äiti sanoi sen jo paikan päällä, mutta olin niin varma, että kyllä se mielipiteensä muuttaa, aivan varmasti!! siinäpähän pelleilee, otetaan juttu uudelleen käsittelyyn kotona. Niin teinkin.
Piinasin äitiä muutamia päiviä, mutta ei. Sitten pennut lähtivät. Sitten meille piti tulla joku aussi, jota en nyt muista. Mutta aussikin tuntui toisinaan tyhmältä! Mulle oli luvattu saku! Aussipentu kuitenkin ehdittiin myydä, joka teki silti suuren iskun. Menetin jo kaks kertaa pennun, jonka eteen olin tehnyt töitä. Maailma oli reilumpi kuin ikinä.
Päätettiin sitten vihdoin soittaa Mantan kasvattajalle, että olisko sulla tuossa pentuetta. No, olihan joo. Pentueesta oli kyselty lähinnä uroksia, hyvä siis meille. Mutta voih, pentuihin oli vielä kuukausi, ennen kuin syntyisivät, ja pari kuukautta päälle, että sellainen voisi kotona olla. Hyvä etten alkanut päiviä laskemaan!
Junior handler on ollut minulle laji, jonka olen oikeastaan aloittanut vasta vuonna 2013, eli viimeisenä nuorempien kisavuotenani. VUonna 2013 Esitin monista eriroduista rotunsa parhaita, vastakkaisensukupuolen parhaita, sijoituin hyvin useasti junior handlerissa, best in show junior handler-kehässäkin olen ollut. Olen esittänyt myös kasvattajaryhmässä koiraa, ja yleensä kasvattajaryhmä onkin ollut rotunsa paras. Olen esittänyt vieraita koiria niin monta kertaa, etten edes muista varmaan kaikkia helposti! Rotuja on ollut kaikenlaisia, turkkirotuja, joiden turkkia täytyy laittaa kehässäkin, "turkittomia rotuja", hankalia koiria, epävarmoja koiria... Olen valmis kaikelle uudelle!
Lopuksi vielä kuvia minusta & koiristani & hevosistani:
Elämäni ensimmäinen bolognese, Zumba <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti