~Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?~

Ennen kun vastaan otsikon kysymykseen, saanen esittää yhden kuvan, Joensuusta. Koiranani oli siis

© Jonna Puhakka, Kiitos kuvasta!!

mäyrisnarttu Selma, joka esiintyi hienosti. Aijempaa kokemusta mäyriksistä mulla ei taida olla muuta kuin harjoitusmielessä, mutta joo, kun kerran koiran löysin, tulin enemmän kuin tyytyväisenä takaisin Joensuusta. Viides sija oli hieno saavutus, kun en "pitkään aikaan" ole "kunnolla" sijoittunut. Viides sija toi jälleen toivoa, että ehkä mua voi handleriksi kutsua.

  Molemmilla päivillä mulla oli koira, jonka kanssa jouduin menemään polvilleni. Mulla on ihan äärettömän kipeät polvet, kun jouduin laittamaan herkän nahkani inhottavalle ja terävälle ja märälle hiekalle. Reippaasti punoittivatkin loppu päivän, ja hieman seuraavaakin. Joten, kuvassa mun asento on outo, koska kärsin sitä kipua mielessäni. Muistan tarkalleen kaikki mun ajatukset tuolla hetkellä, ja ne taisivat olla joka kerta: Kerran me vaan eletään.
  Ja niinhän se oikeastaan meneekin. Kerran eletään, kaikkea on kokeiltava, koettava ja mietittävä. Kokeile, niin tiedät, kannattaako vai ei.
  Unelmoiminen kannattaa. Yksi kaukaisista unelmistani on voittaa oikeat SM- kisat, ei siis nuorten SM- kisat. No joo, nuorten suomenmestaruus olisi kieltämättä hienoa. Ei, erinomaista. Kyllä, täydellistä!

  Kun tämän vuoden SM- kisoissa selvisi tuo pronssipaikka, olin tyytyväinen. Olin niin iloinen, onnellinen ja tuli olo, että ehkä tuo SM- kisa voitto ei ole hullumpi unelma/tavoite. Siihen on tehtävä paljon töitä, siihen täytyy käyttää aikaa, rahaa ja ajatusta, se vaatii voimia.

  En haluu koirankouluttamisesta pakkopullaa. Nyt ite tavoittelen että kouluttaisin omia koiria, pieniä pätkiä, jotta koirat/minä ei/en kyllästy.

  Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Muutakin kuin lisää ikää ja harmaita hiuksia, väheneviä hampaita ja paljon ryppyjä. Ehkä kaikki voi päätellä, että mulla tulevaisuus tuo tullessaan lisää hevosia ja koiria. Ehkä näin. Mutta ehkä tällainen koiramäärä ei ole mun koiramääräni. En tiiä jaksanko sellaista sitten yksin. Hevosten puolelta, mietin pitkään että musta tulee hevostenkasvattjaa. Ei, ei, ei. No joo, ehkä mä haluan tehdä mun hevosille varsoja, ehkä ehkä ja ehkä. Mut en halua siitä päätyötä. Mä oon miettinyt yksityistallia. En tiiä siitä viel mitään, miten sitä ylläpidetään tms. Mutta ehkä semmonen 10 tai 20 hevosen yksityistalli olis kiva. Ja tietty maneesi ja kenttä. Maastovihaajana tykkäisin myös maastoesteistä.

  Mitä haaveita mulla on kasvattajana? No joo, rodut on ehkä viel hakusessa, hiukan joo. Ajattelin näin, että jos äiti suostuu niin luultavasti laitan puoliksi nimiini Lovely Lionin, ja sen lisäksi toisen kennelin. Haluun kasvattaa sakemanneja, enkä halua, että mun ekan sakupentueen nimet alkaa Lovely Lion nimellä. Mutta joo, Lovely Lion nimen alle haluaisin, että löwchenit palaavat jälleen. Bologneset jatkaa. En usko bichoneiden tulevan kuvioihin. Liian... ylimenevä koira ehkä? Tai en tiedä... Ehkä ei kuitenkaan. Trimmaaminen ei taida olla ehkä se mun juttuni. No entä maltankoira? En varmaan jaksa turkinhoitoa-

En siis halua kaikkia näitä rotuja itselleni 5x 99999. Ehkä 1-2 omaa kappaletta per yksi seurakoirarotu. Enkä haluu koiria miljoonaa muutenkaan

 

 

~Ystävällinen Joensuu KV~

No joo, otsikko on ehkä hieman hölmö. Mutta hälläväliä. Tosiaan, olin Joensuussa kolme päivää, perjantaina ryhmiksessä, lauantaina ja sunnuntiana kansainvälisessä. Tuksu oli ilmoitettu vain KV osuudelle, sillä KV oli alkuperäinen suunnitelma, ryhmiksestä sain tietää vähän ilmojen jälkeen.

Perjantaina, en päässyt koiria handlaamaan. Hiukan oli ontto olo. Kuvasin kuitenkin mopseja, ja muitakin koiria, mm. afgaaneja, borzoita tms.

  Lauantaina seurasin jälleen mopseja. Junior handlerissä koiranani oli musta amerikancockeri Bumbie, jonka esiintymiseen ihastuin ihan mielettömästi: remmin mitan edellä, eikä ylimääräistä kuikuilua tai sähläämistä. Mutta, tuomari itse harrastaa tätä rotua, jonka esittäminen ihmiselle, jolla muutenkin on spanieleita hankala esittää (kokemuksella voin sanoa) ei ehkä ollut paras mahdollinen rotu. Tosin, koiran omistajalle sanoin, että haluan Bumbien ehdottomasti SM- osariin, rotuna on niin näyttävä. Tuksu kävi hakemassa EH:n, meni kehään häntä alhaalla, seisoi takakenossa tms. Niin, miks en seisota vapaana? kun se häntä... Ja nyt sitten turha tulla neuvomaan, oon yrittäny kaikkeni: namit nenän eteen, pannasta kiinni tms. javaikka kuinka painaisin hännästä, se on aina vain takakenossa, ja jos siirrän etujalat alle, A) sen jalat on näin \  | hetken aikaa (eli eka viiva on takajalat, jälkimmäinen etujalat) ja sitten se menee taas tämmöiseksi \  \, eli se siirtää jalat jotta pääsee takakenoon. Joten, koska muutenkin toi ei ole mun lempi-bolognese-mussukka, niin luultavasti ellei se rohkaistu jatkossa näyttelyihin, äippä esittääpi sen. Huomasin että taitaapi olla sellainen koira, ettei pidä asettelusta (ainakin on jäykkä) Lauantaina, pääsin myös esittämään kennel Pyrytuulen tervuja. Oli niin hienoa!! Mun belgimietintä vaan nousi. Mullahan alkaa tulla oikein pentukuume... Joo ei, ei yhtäkään koiraa. Ei kiitos. Kuitenkin, esitin ihanaa valionarttua (joka oli myös ROP) kasviksessa. Tulos oli ROP-KASV. Isossa kehässä startattiin ryhmä numero kakkosena, mutta ryhmässä ei tullut sijoitusta.

   Sunnuntaina, tultiin paikan päälle, ja mulla ei junnuihin koiraa. Vartti ennen junnuja, olin edelleen ilman koiraa. Kymmenen minuuttia. Sitten Kerttu sanoo, että olis yks valio cairninarttu, mutta kehät menee päällekkäin. En tosin pitänyt haittapuolena. Mun piti cairnikehälle mennä, mutta törmäsin meidän Näpsän kasvattajaan. Kysyin sitten häneltä koiraa, ja sain pienen ihanan mäyriksen, Selman, jonka kanssa loppujen lopuksi JH5 <3 Tuksu sai rotukehässä ERI:n, syystä että koiralla oli häntä maassa.

 

Vähän harmittaa, kun mukana oli Tuksu. Siltä lähdettiin kahta SERTiä hakemaan (enkä uskonut kumpaankaan) ja neiti sai EH:n ja ERI:n. Ei sais valittaa. Ehkä oon vaan tottunut automaatti Zumbaan, miltä harvoin jää SA hakematta. Tuksu on vähän hölmö esitettävä, kun se on bolognese, jonka kanssa täytyy juosta. No, yritän tyytyä tähän "karmeuteen" että Joensuussa tämmöisiä tuli. Hyviähän ne oli. Erittäin hyviä. Erinomaisia.

 

Täs on juu kaks päivitystä varmaan samalta päivältä. Olin tuon Italian Bolognese - Miksi? tekstin aloittanut aikaa sitten, ja jatkanut, jatkanut ja jatkanut.

 

Joensuun henkilökunta oli ihan hirvittävän ystävällisiä. Moneen kertaan jouduin kyselemään, ja sieltä vastattiin ja kaikkea. Siellä oli kiva olla, kun henkilökunta oli ystävällistä!

~Italian Bolognese - Miksi?~

Varmasti moni on huomannut, että bolognese ei löydy ihan jokaisesta kodista. Jep, bolognese on harvinainen rotu, jokseenkin nyttemmin yleistynyt. Vuonna 2012 niitä rekisteröitiin "vain" 107, joista veikkaisin että suhteessa rekisteröityihin pentuihin, suurin osa on varmasti ulkomailta. En tiedä kuinka yleinenvalinta on ottaa bolognese Unkarista, mutta olen ollut erittäin tyytyväinen Unkarilaisiin kasvattajiin. Pysyn kuitenkin vanhassa aiheessa, rekisteröinnissä. Kaiken kaikkiaan bologneseja on rekisteröity 1 235. Viimeisen pentue on syntynyt tämän kirjoituksen aikana katsastetun tiedon mukaan kesäkuun alussa! Vertasin bolognesea "sisarrotuun" bichon friséen, koiraan, johon bolognese yleensä sekoitetaan (nimim. trimmaamaton-bichon). Bichoneja rekisteröitiin vuonna 2012, 580 kappaletta ja yhteensä rekisteröintejä on 13 090.

En tosin tiedä millä kannalla muut ovat, mutta bolognesen määrä on selvästi kasvussa. Näyttelyissä sen parhaiten huomaa. Pori KV, 10 ilmoitettua bolognesea. Huhhuh, tuosta määrästä sai haukkoa henkeään, vaikka rotua on ollut Suomessa "jo" vuodesta 1989 lähtien.

 

En kuitenkaan tullut tylsistyttämään teksteilläni.

 

Bolognese, rotumääritelmä
Alkuperämaa: Italia
Käyttötarkoitus: Seurakoira

 

Vaikka rotumääritelmä puhuisi luonteen puolesta rauhallisesta koirasta tolkuttomiin, en välttämättä puhuisi niinkään rauhallisista yksilöistä. Kyllä ne rauhoittua osaavat. Mutta tuon sanan ymmärtää tässä kohtaa väärin.

 

Tässä mukaan tulee jälleen omat mielipiteeni. Bolognesen kuuluisi minun ja rotumääritelmänkin mukaan olla siro, pieni ja tiivis.

Siro, Pieni ja Tiivis, eli Zumba. Tosin, luonneosuus ei kuvaa tätä koiraa pääpiirteittäin. Zumba on iloinen, huumorintajuinen ja hauska tyyppi, jolla on pomppuvoimaa ja energiaa.

 

Koirasta ollaan yleensä neljää mieltä, pääasiassa: Tuomarin, omistajan, rotumääritelmän sekä muiden mielipiteet. Se mikä yleisesti ottaen ratkaisee, riippuu omistajasta itsestään. Joskus tuomarin ja rotumääritelmän sanoitukset eivät oikeastaan kohtaa toisiaan... Tämän olen usein huomannut. Kuvitellaanpas tilanne, olet juuri hankkinut koiranpennun, ja haluat tietää onko se tulevaisuuden stara, vai tulevaisuuden sohvaperuna. Lopputuloksena päädyt perehtymään rotumääritelmään, vaihe ja osio kerrallaan, ja voit todeta a) koirasi on perfect b) tästä ei ikinä tule mitään. Molemmissa tapauksessa ainakin minä varmistelisin vielä muilta (mennään kuitenkin vasta toista mielipideosiota) ja heiltä tulee vaihtelevia kommentteja. Monen mielestä jos koirasi on a) se on silti ruma ja kamala ja kaikkea siltä väliltä. Jos taas b) voi jessus kun teidän pieni Lumipallo on niin lutunen jne. Joten, kuskatkaa pari kertaa näyttelyissä. Koirallasi on varmasti jotain hyviä puolia, jotka toimivat erilaisilla tuomareilla. Monet tuomarit arvostelevat liikkeiden perusteella, joten jos koirallasi on lihakset ja liikkeet kunnossa (liikkeistä: oikea tempo/vauhti, hirttämällä(älkää kuvitelko väärin) vai hihna löysällä tms.) Niin kuskaa koiraasi pääasiassa enemmän-liikkeitä-arvosteleville-tuomareille. Tee liikkeistä mahdollisimman. Jos nyt kuitenkin "vahingossa" ilmoitit "huonoliikkeisen" koirasi tuomarille, joka laatuarvosana ratkaisee enemmäin liikkeiden kuin rakenteen perusteella, tee liikkeistä "pienet". Älä siis välttämättä käytä täydellisesti koko kehää. Käytä sitä luovasti. Okei, okei, eksyin aiheesta, nämä ovat ehkä enemmän handlervinkkejä. Pidän turpani kiinni.

Jos nyt kuitenkin pääsisin otsikon kysymykseen: Miksi?

Monet voisivat tähän vastata puolestani: "Helppoa! Suomessa on boloja niin vähän, että niiden kanssa on näyttelyissä helppo menestyä ja hakea tuloksia!"

Onhan asia näin. Mutta emme tosin ajatelleet sitä, Beltsun saavuttua kotiimme. Oikeastaan, koko juttu on vieläkin hämäränpeitossa.

Bolognese on iloinen, ehkä vieraille sulkeutuva rotu. Avoimen aussin jälkeen, joka hyppää joka ainoan vastaan tulevan syliin, jonka mielestä kaikki tässä universumissa on häntä varten (enkä nyt tarkoita Fixua) ja joka ei ole kaikkien koirien mieleen, pidättyväinen koira on suorastaan ihana. Ei koiran tarvitse mennä putsaamaan tuomarin naamaa onnesta sokeana nähdessään ihmisen tässä maailmassa juuri häntä varten, juuri tässä paikassa ja sattumoisin juuri tähän aikaan!

Bolognese ei tosin ole ehkä kuitenkaan arka. Mielestäni ennemmin pidättyväinen sopii tähän rotuun enemmän. No joo, Bosse taitaa tykätä kaikista, mutta on se aikas paljon meidän äitin mussukkalässykkä. Ja Hupsu, kyllähän se rapsutuksista tykkää, mutta se taas on se mun vaavi.

Kysykää. Mä vastaan parhaalla näkemykselläni. Ja kannattaa muistaa, että rotumääritelmä ei kerro koirasta kaikkea. Siinä jätetään asioita "huomaamatta", asioita jotka voi ratkaista kaiken.

 

 

 

~Rakkaudesta lajiin kuin lajiin~

Ihanat pari viikkoa takana <3

PORI KV

Fixu, ERI1 SA JUK1 PN4 VA-SERT <3

handlaamani koirat:

Leevi, Aamuruskon Pauhaava Sydän ERI1 SA AVK1 PU2 VA-SERT CACIB

Tyyris, Glenhouse's Youknow My Name (?) ERI1 SA PN1 SERT CACIB VSP

JH1./2. Fixun kanssa <3

Piirinmestaruuksissa partacollie Toivon kanssa, ei sij. Ihana koira, ja hieno kokemus!

 

Toivo partacollie, PM- ei sij.

 

Fixu JH1, osallistujia 4kpl <3

 

<3

 

<3

 

Gh. kasvisryhmästä

 

Qisun sisko Tirri ERI4

 

 

Tyyris, Gh. Youknow My Name

 

ROP Pepsi & VSP Tyyris :)

 

Fixun emä Ququ sekä Laura (Fixun veljen omistaja :P)

Aamuruskon Pauhaava Sydän, Leevi, ERI1 SA PU2 VA-SERT CACIB

 

Hanna&Zumba junior handlerissä <3

 

Tilda Rinne JH1./1.

Justiina Mahlamäki JH1./2.

 

Sunnuntaina,

Mopsi, Hongotar Amazing Kiss "PiuPiu" ERI4

Bologneset

Bosse, ERI1 SA JUK1 PU1 ROP SERT CACIB

Zumba, ERI1 SA PN2 VARACA

Hupsu, ERI1 SA PN3 SERT

JH ei sij. silkkiterrieri Karlan kanssa.

 

Hongotar Amazing Kiss "PiuPiu" ERI4

Bosse ROP, CACIB&SERT

Lilli VSP ja Bosse ROP

Zumbalta näyttäisi. PN2 VARACA

 

silkki-Karla ja minä junior handlerissä,

Sunnuntaina,

Mopsi, Hongotar Amazing Kiss "PiuPiu" ERI4

Bologneset

Bosse, ERI1 SA JUK1 PU1 ROP SERT CACIB

Zumba, ERI1 SA PN2 VARACA

Hupsu, ERI1 SA PN3 SERT

JH ei sij. silkkiterrieri Karlan kanssa.

 

Niin, ja NUORTEN AGILITYN SUOMENMESTARUUKSISSA PRONSSIA MININ KANSSA!!!!
Mini A- rata (karsintarata)
Mini, 5vp 2. sija
Dumba, yliaika nolla, +0,98s, 1.sija

Maxi A-rata (karsintarata)
Manta, 5vp, 1.sija ainoana osallistujana

FINAALIRATA
Nuoremmat minit
Mini, yliaika nolla, 3. sija !!!
Dumba, yliaika nolla, 4. sija !!!

Nuoremmat maksit
Manta, HYL

Kaikille avoin C-rata
Mini 2lk
Mini, yliaika nolla, ratavoitto
Dumba, vitonen, sija 4

 

Maksi 1lk
Manta, tyylivirheetön kymppi, sija 2. osallistujia 9!!!

 

Viimeksi Mantakin ollut kisoissa loppiaisena, bichonimammat taas pääsiäisenä. Miettikää, Minimamma 8vee ja pronssia!!

yhdeksästä radasta siis neljä oli yliaikanollia :) Nyt mua alko jo rasittaa kun Manta vetelee noita rimoja alas... Karsintaradalla Manta otti kiellon kepeiltä, mutta muuten hyvä rata.

 

Oon enemmän kun tyytyväinen. monen kuukauden kisa(vähän myös treeni)tauon jälkeen nämä repäsee hienot sijat. Bichonimammat on niin varmoja radalla. Monelta oon saanut kuulla, että Mantan kanssa on menty eteenpäin. Kiitokset kaikille jotka ootte ollut matkan varrella, erityisesti kuitenkin Kirsille, jonka ryhmässä aloitin Minin kanssa 6- vuotiaana agilityn!

Pitäiskö mun kuitenkin lässyttää vielä jotain. Sain ideaa Carpe Diem, blogista, tekstistä "Koiranäyttelyt - Hyvä harrastus, vai riski terveydelle?".

 

Näinhän se on. Sanoisin että monelle tulee tuosta otsikosta ehkä mieleen saksanpaimenkoira. Nehän ovat aikas paljon muuttuneet vuosien varrella. Niinhän se on. En mene sitä kieltämään.

Kaikki ovat varmasti ymmärtäneet, että olen sekä käyttö-,... että näyttöharrastaja. Joten varmasti moni olettaa että pidän vain jommasta kummasta. Vuoden 2013 voin nimittää ilman huonoa omaa tuntoa Näyttelyvuodeksi. Olemme menestyneet mielestäni hyvin. Ei, Erittäin hyvin. Ei ei, Erinomaisesti. Joten, monet päättelevät että mulle kelpaa kyllä käyttösaksalainen, mutta jos kuitenkin haen näyttölinjaista? jotta ihan VARMASTI pääsisin näyttelyihin?
Liikkuu paljon juttua kaikesta. Sakemanni on yksi koiramaailman juttu. Vaikka se on yksi niistä minun-omista-roduista, ja periaatteessa mun pitäisi tykätä kaikista saksalaisista. Näin ei ole. No, tykkäänkö sitten näyttölinjaisista? En. Ai, tykkään käyttölinjaisista? Nicht, No ja Ei. Väärin, Väärin ja vielä kerran, Väärin, karu totuus, eikös? Tiedättekös minkälaisista sakuista tämä pää tykkää? TERVEISTÄ

 

Ihan yhtälailla, voi olla yhtä sairas koira, oli se sitten käyttö tai näyttö. Niillä voi olla syystä tai toisesta erittäin kipeä selkä. Myös syystä tai toisesta, ihan yhtä hyvin voi näyttökoirakin olla terve. Mietitään toiselta kantilta. Jalostat kymmeniä vuosia KÄYTTÖlinjaisia sakuja. Kun sä oot sata vuotias tai jotain vastaavaa, sulle syntyy viimeisen päälle, kymmeniä vuosia odotettu käyttöpentue, jonka vanhempien sukutaulusta löytyy pelkästä samasta kennelistä syntyneitä koiria. Sitten, sinne syntyy yksi mustaparkki, pyöreä selkäinen käyttöuros. Se menee kotiin, jossa ei paljon perusteta kilpailulle (tai muuta vastaavaa) ja kodin tuttu kertoo näyttelyistä, ja innostaa heitä käymään pari kertaa kokeilemassa. kuulet tästä, raivostut. No, koira kävi kehässä. Mietä sieltä tulikaan. Rotunsa paras? Mitä, oliko se ryhmänsä paras? Mitä, oliko se Best in Show?

 

Sanoisitko enää että koira on terve? Sanoisitko enää, että koira on käyttölinjainen, pitkään jalostettu, suoraselkäinen? Jos saisit tämän koiran pennun, ottaisitko sen?
ja viimeisestä kysymyksestä kaikki näsäviisastelut pois "ei mun vanhemmat haluu koiria" tai muut vastaavat jääkööt sinne ärsyttävään päähänne.

 

Pointtina on se, että kattokaa sitä sukua. Se ratkaisee, onko se teidän ihqu saksalaisenne se hurja suojelukoira, vai onko se "huono hermorakenteinen" näyttelypuudeli.

 

Mua suuresti ärsyttää, että saksanpaimenkoirissa on kahden tyyppisiä ihmisiä: Näyttö- ja käyttöihmiset, jotka ymmärtääkseni melkein vihaa toisiaan. Tai Käyttöporukat ennemminkin vihaa näyttöporukoita. Onhan se toisinaan ihan ymmärrettävä juttu. Näyttösakemannit ei oo sen näkösiä mihin käyttöporukat on tykästynyt/tottunut. Jos mäkin rehellinen olen, mäkin tykkään toisinaan enemmän käyttökoirista. Oikeastaan vain sen värin perusteella.

 

Tämä oli mun mielipide. Saa ottaa kantaa. Laittakaa negatiiviset kommentit sähköpostiini (gloria@hotmail.com) Toivottavasti ymmärrätte oikeasti, mikä on negatiivista, ja mikä positiivista.

 

Muutes, kuvia PORI KV:sta, ja vähän muualtakin:

http://jusumphotos.imgur.com/

 

Ylläolevat kuvat: kuvat joihin kirjoitettu Hanna-Maria K. on ottanut Hanna-Maria K. (ymmärrettävästi) muut (paitsi Leevin kuva) ottanut Anni O.

 

Seinäjoella, Joensuussa nähdään ;) Seinäjoelle muuten ilmoitettuna kaksi Lovely Lionia !